E10 Bensiini

Miltä kuulostaisi juna, joka kulkee ilman pyöriä täysin äänettömästi lentokoneen nopeudella ja kuluttaa energiaa vain seitsemäsosan tavallisen junan vastaavasta? Satuako? Ei, vaan täyttä todellisuutta Shanghaissa Kiinassa. Kysymyksessä on MAGLEV-niminen 30 km:n koerata Shanghain Pudongin lentoaseman ja SongYangin kaupunkiterminaalin välillä, jonka tämä parinkymmenen sentin korkeudella magneettikentässä kelluva juna pyyhältää 7 minuutissa 20 sekunnissa. Huippunopeus neljän ensimmäisen minuutin kiihdytyksen jälkeen on peräti 431 km/h, kokeissa junalla on ajettu reilusti yli 500 km/h nopeuksilla. Minuutti mennään tätä vauhtia korkealla kulkevalla viaduktilla, sitten alkaa 2 minuuttia ja 20 seskuntia kestävä jarrutus asemalle, keskinopeudeksi näin lyhyellä matkalla tulee 250 km/h.

MAGLEV on ollut toiminnassa jo vuosikymmenen verran, sen rakensi saksalainen Siemens ja rahoittajina oli Shanghain kaupungin lisäksi viisi suuryhtiötä. Kiina on väläytellyt tällaista rataa Pekingin ja Shanghain välille, mutta sen sijaan äsken avattiin melkein samaan nopeuteen pystyvä pyörällinen junayhteys näiden megakaupunkien välille, sekin maailman nopein. Ja Japanissa ja Ranskassa on ollut 300 km tunnissa kulkevia junia jo kauan, mm. ”Eurostar” Lontoosta Pariisiin Kanaalitunnelin kautta. Kirjoittaja matkusti siinä parisen kuukautta linjan avaamisen jälkeen, samoin kuin useasti Tokion ja Osakan välisellä ”Hikarilla”. Mutta kuten sanottu, MAGLEV on ainoa säännöllisessä liikenteessä oleva magneettijuna, jos ei mukaa lasketa Birminghamin lentokentän lyhyttä hidasta  magneettilevitaatiojunaa. Tuo lyhyt pyrähdys 8 euroa maksavalla MAGLEV:lla on elämys, täysin tärinätön ja äänetön juna syöksyy maiseman läpi, vauhtia ei todellakaan tunne niin suureksi, vasta kun vieressä kulkevan moottoritien autot tuntuvat pysyvän paikallaan, tajuaa vauhdin. Junassa ei ole kuljettajaa, se on täysin automaattinen ja SongYangin pääteaseman keskus ohjaa sitä tv-ruutujen välityksellä. Kolme eri magneettikenttää huolehtii kulkemisesta ja parin metrin levyistä betonista moottoritietä muistuttavalla ”kiskolla” pysymisestä. Sähköä juna käyttää MAGLEV-museon tiedon mukaan vain seitsemäsosan tavallisen pyörällisen vastaavasta, pyörillä ylipäätään ei juuri voida ylittää 350 km/t kasvavien kitkavoimien johdosta. Hämmentyneenä satunnainen matkaaja poistuu tästä idän ihmeestä, olenko juuri kokenut välähdyksen tulevaisuutta?